POPPERdesign- Anun Popper

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, tervetuloa





Onneksi se on ohi, viime vuosi 2016. Henkisesti raskaimpia mitä olen koskaan kokenut. Melkein jo alkoi vaikuttaa luovaan työhön ja todella vaikea pitää positiivinen mieliala.
Kohtasin kuoleman jälleen kerran, ympärilläni ihmiset henkivät negatiivisuutta, pahansuopaa kanssakulkijoille, puhumattakaan mitä koko Suomessa tapahtuu pieniä ja apua tarvitsevia kohtaan.

Poltan sen pois historian kirjoista.
Tai sovitaan että se oli olemassa, kaikki pahantekijät vain heräävät tänään ja tajuavat miten muuttaa omaa käytöstään. Pitävät huolta läheisistä ilman taka-ajatuksia, lopettavat haukkumisen ja kiusaamisen, kohtelevat jokaista niinkuin itse haluavat tulla kohdelluksi.
Tulevaisuus on meidän lapsissa ja nuorissa, niille parempaa polkua, mitä talsia tulevaisuuteen, vanhuksille ja apua tarvitseville kaikki apu, mitä vaan voi antaa. Ja luonto, luonto, voi miten me sinua kohdellaankaan...

Nuo asiat saavat minun hartiani välillä niin painavaksi, että mielekkyys katoaa elämästä.
Mitä voin tehdä? Olenko osaltani aiheuttamassa tätä kaikkea?

Ainakin pyrin jokaisella valinnalla tekemään hyviä asioita. Ja luovassa työssänikin teen mahdollisimman viisaita päätöksiä. Tietysti täytän maailmaa uusilla tuotteilla, mutta teen  ne niin hyvin, että uutta ei tarvitse tilalle pitkään aikaan.
Samoin mieleni, olen jääräpää ja kyseenalaistaja, pyrkimyksellä, että edes jollain joskus lamppu syttyy ja uusi ajatus päässä muuttaa tapaa toimia. Jos kukaan ei sano mitään, ikäviäkin asioita, mitään ei koskaan tapahdu, eikä synny edes keskustelua.

Luovaa tätä vuotta minulle ja sinulle.

ps. Tuo takassa polttamani hahmo on kirppikseltä ostettu vanerinen dinosaurus-palapeli. Se muuttui palaessaan lohikäärmeeksi.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kankaasta pahville ja paperille

Kamut

Tarpeeksi kauan kun maalaa kankaalle, haluaa kokeilla uusia asioita. Nyt olen täysin innostunut korteista ja julisteista omista kuvistani. Testasin ensin kuvia paperille, ääriviivaa, akvarellia, kyniä.
Mutta ei, kuvasta jää mielestäni joku elementti pois, kun en tee sitä kankaalle. Pellavan pinta on hyvä, kun siitä kuvauksen ja kuvankäsittelyn jälkeenkin jää aavistus struktuuria.


Ilman värejä


Mustavalkoisia mieli tekee myös, mutta kyllä niistä jotain uupuu omasta mielestäni.



Nää on näitä lemppari hahmoja

Naisia ja ajatuksia


Juuri vein satsin uusia kortteja painooon ja uutuutena tulee sarja a3 julisteitakin. Jännittää.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Elämä pysähtyy ja hidastuu

kun läheinen kuolee ja muuttuu vain ajatukseksi päässä, oma elämä pysähtyy. Ei ihan äkkiseinään, mutta ns. normiasiat muuttuu täysin yhdentekeväksi, ajatus pysähtyy, katse suuntaa ikkunasta pilviin, asioita tapahtuu, mutta kuin hidastetussa elokuvassa.





Ja jokaisella on oma tapansa surra rakasta läheistä, toinen tarvitsee läheiset ympärilleen ja tukea
molemmille puolille. Toinen vetäytyy omaan kuoreensa ja käy kaiken läpi sisällä omassa sielun sopukoissaan ja tulee sieltä pois kun on valmis.






Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käydä asiaa läpi. Ja jokaisen suru on hänen omansa, oma tunne, ajatus ja käsitys asiasta, toinen ei voi sanoa, miten asiat pitää käydä läpi. Paitsi silloin jos pää tuntuu leviävän kokonaan, eikä omaa korjaussarjaa löydä, silloin ammattilainen auttaa.

                


Tässä tilassa räjähdyspiste on aika suuri eli osumapintaa on reilusti. Kannattaa käsitellä varovasti ja antaa tilaa. Mutta niinkään ei saa olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tilanne pitää myös lähellä toimivien kohdata surevan kanssa, vaikka kevyesti kuin perhosen kosketus, mutta kohdata.
Minullakin homma etenee kokoajan, mutta kaikki kestää vaan paljon kauemman aikaa valmistua. Mutta, no jaa, se varmaan korjaantuu takaisin taas jossain vaiheessa. Elämä on tätä.


Vv


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Sunnuntai, hetki puutarhassa

Sielu lepäsi sunnuntain, ruumis kaipaa lepoa. Kierros puutarhassa tekee molemmat. Minun ja jäniksen yya on hyvin yksipuoleinen, tai toimiihan se, minä istutan ja jänis syö. Alkukesästä se söi mun pinaatit, sitä mukaa kun nousi uutta lehteä pintaan. Aamuisin oli punajuuri rivissä jäniksen perssiin kuva.
Nyt se syö mun pavut, ainakin niiden lehdet. No jos mullekkin vähän jää.

 Kasvihuoneessa ei paljoa tänävuonna tapahdu. Tulisko pari tomaattia, noinkun näön vuoksi.
                                                          Ja pari basilikan lehteä.
 Herneitä tuli myös pikkuannos, nam, huomenna töihin salaattiin omasta maasta. Keräsin vitamiinipommit puskasta. Sitten istuin terassilla ja näin kun suruvaippa (sad diaper) kakkasi.
Kaikkea sitä...
Ja mun satavuotta (viimeiset viis ainakin) kestänyt omenapuu-projekti, eli kahden omenapuun istuttaminen raksahti eteenpäin. Löin jo paikkakepit osoittamaan mahdollisten omppupuiden paikkaa.
Kaikki vaan ei synny mullakaan kuin formula-auto



 Enemmän nauttimista ja nykyään lepoa ja tuumailua, kun niska limassa peräsuoli pitkällä vääntämistä. Tai välillä sitäkin, mahtavaa raatamista, ihan vaan kontrastin takia.







Löytöretki itseensä.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Tehtiin sitten keittiö

Monen vuoden suunnittelu saatiin alkuvuodesta konkretiaan. Rahat oli projekstiin jo pitkään lompakossa, monta vuotta. Kävin liikkeissä, pyysin tarjouksia, selasin lehtiä, nettiä ja mitä EN OSAA PÄÄTTÄÄ! Minä, joka toimin yleensä nopeilla päätöksillä ja annan intuition tehdä työnsä.
Onneksi viime syksynä löytyi suunnittelija, joka osasi rohkeasti tarjota vaihtoehtoja ja ratkaisi mukavasti keittiön ongelmat.
Keskenämme pakerimme kolmisen viikkoa ja polvet kipeänä saimme valmista.
Olenko tyytyväinen? Kyllä, toimiva, sopusuhtainen, uusi. Ehkä minulle liiankin uusi. Remontointi on mukavaa.

Tässä pari kuvaa kasari kauheudesta, hienot laatat,häh.


 Uusi keittiö on selkeä, lattia aivan mahtava korkki.
Tausta on tasoitteen päälle maalattu pinta, ei laattaa.

 Katsokaa nyt, matto upouuden lattian päällä, aluksi ruuanlaittokin tuntui "pilaavan" upouutuuden.


Oranssi, valkoinen ja harmaa...Tämän hetken lempparit keittiössä


Ostin tuollaisen vitriinin, jouduin tyytymään uuteen, kun en vanhaa löytänyt. Tuo pitäisi sitoa auton perään ja raahata hiekkatietä pitkin muutama kilometri, että saisi edes jotain luonnetta.
Ja kun katson astioita lasin läpi järjestyksessä, tunnen itseni vanhaksi. en tiedä miksi...

Mikäs uusissa tiloissa on ituja kasvatella.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Yhteistyöstä ja omasta päästä

Se on kaksipiippuinen juttu, kaksiteräinen miekkakin.

Mielialat vaihtelee
Kauan yksin töitä tehneenä, tulee mieleen ajatus että yhdessä tehden saa aikaiseksi enemmän, töitä voi jakaa, vastuita tasata, asioille saa uusia, erilaisia mielipiteitä. Lopputuloksesta on mahtavasti yllättynyt, kun omat mielipiteet näkyvät fuusiona muiden luovien ihmisten mielipiteisiin.
Ja vaikka pään sisällä tuntuu, ettei kaikki mennyt kuten itse olisi halunnut, on tyytyväinen olo ja kunnioittaa kaikkien luovia ajatuksia ja visioita.

Mutta, kun se ei toimi, se ei toimi. Yhteistyössä puhutaan kaikki yleisellä tasolla, "tehdään", "suunnitellaan", "mietitään". Kaikki aika menee ryhmän hoputtamiseen ja asioista muistuttamiseen.
Jotta työ joskus valmistuisi, sen tekee se ryhmän kiltein tai aktiivisin. Siitä ei jää käteen yhtään mitään muuta, kuin paha mieli ja hammasten kiristys. AAARRGH, Ei kiitos.

Kuin tanssi

Tulinko ymmärretyksi

Ajatusten vaihtoa

Viiksillä vai ilman 
 Sitten on sellaista yhteistyötä, mitä tehdään yhdessä ja yhteisvastuullisesti ja sanattomasti jokainen hoitaa oman tonttinsa kyselemättä. Niin on minulla nyt etuoikeutettuna käsillätekijänä tehdä yhteistyötä Jyväskylän Sokoksen kanssa. Minä saan tuotteilleni hyvän jäälleenmyyntipaikan, uusia, erilaisia asiakkaita. Sokos taas saa palveltua turistit, paikallisten tuotteiden kyselijät, Osoitettua, että toimii myös pienen asialla. Ja tämän yhteistyön olen hoitanut niin hyvin kuin taidan, kyselen tarpeita, vaihdan valikoimaa, käyn tarkistamassa osastoni tuotetarpeet. Aktiivinen toimintani ja tietysti kivat tuotteet toivat minulle kodin osastolle hienon oman ständin, missä tuotteet ovat näyttävästi esillä.
Sokos lanseeraus maaliskuu 2015





Sokoksen oma Popper ständi 2016

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Täysin hurahtanut valokuvaukseen

Antakaa minulle vuorokauteen kaksi vuorokautta, tai kaksi minua tai lisäkäsiä kainaloihin! Nyt heti.
On niin paljon mahtavia asioita, mitä haluan tehdä ,kokea, kokeilla ja olla mukana.

Nyt se on valokuvaus. On aina ollut elämässäni. En ole proo, eikä tarvitsekkaan olla, en kuvaa kenenkään arvioitavaksi. Näen asioita linssin läpi, taltioin hetkiä, muotoja, visioita.

Tuossa alla on kuva työhuoneella olevasta "studiostani", haluan itse kuvata työni ja ammattikuvaaja ei kyydissä pysyisi, kun kaikki pitäisi ikuistaa, sarjatuotteet, uniikit, tilaustyöt ja asennetut tekstiilit. En aina ehdi itsekkään.


Oma "studio"

Lattia

LIBERARE 2015

Voi, olen kaivannut paperikuvia, teetin pitkästä aikaa sellaisen kasan, että riittää jakoonkin ja kehyksiin, seinälle. Kyllä on niin paljon mukavampi selata konkreettista asiaa, kuin kuvaa koneen ruuduilla. Tuli myös hyvä olo, kun annoin teinille rippijuhlakuvat paperiversiona, niitä voi sitten albumiin liimailla (mikä harvinaisuus).
ILOVE valokuva

Kuva kuvista
 Ostin itselaukaisimen, sillä saan "studiooni" mallin kuville aina kuin tarvis, kuka muka sanoo et noloooo.
Visioita vaikka mihin

Mösjöö "studion" penkillä
Mitä vielä, kirjoittaminen, haluun, maalaus, jeee, kielten opiskelu, vau. Mahtavia unelmia!