POPPERdesign- Anun Popper

maanantai 26. syyskuuta 2016

Elämä pysähtyy ja hidastuu

kun läheinen kuolee ja muuttuu vain ajatukseksi päässä, oma elämä pysähtyy. Ei ihan äkkiseinään, mutta ns. normiasiat muuttuu täysin yhdentekeväksi, ajatus pysähtyy, katse suuntaa ikkunasta pilviin, asioita tapahtuu, mutta kuin hidastetussa elokuvassa.





Ja jokaisella on oma tapansa surra rakasta läheistä, toinen tarvitsee läheiset ympärilleen ja tukea
molemmille puolille. Toinen vetäytyy omaan kuoreensa ja käy kaiken läpi sisällä omassa sielun sopukoissaan ja tulee sieltä pois kun on valmis.






Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käydä asiaa läpi. Ja jokaisen suru on hänen omansa, oma tunne, ajatus ja käsitys asiasta, toinen ei voi sanoa, miten asiat pitää käydä läpi. Paitsi silloin jos pää tuntuu leviävän kokonaan, eikä omaa korjaussarjaa löydä, silloin ammattilainen auttaa.

                


Tässä tilassa räjähdyspiste on aika suuri eli osumapintaa on reilusti. Kannattaa käsitellä varovasti ja antaa tilaa. Mutta niinkään ei saa olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tilanne pitää myös lähellä toimivien kohdata surevan kanssa, vaikka kevyesti kuin perhosen kosketus, mutta kohdata.
Minullakin homma etenee kokoajan, mutta kaikki kestää vaan paljon kauemman aikaa valmistua. Mutta, no jaa, se varmaan korjaantuu takaisin taas jossain vaiheessa. Elämä on tätä.


Vv


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Sunnuntai, hetki puutarhassa

Sielu lepäsi sunnuntain, ruumis kaipaa lepoa. Kierros puutarhassa tekee molemmat. Minun ja jäniksen yya on hyvin yksipuoleinen, tai toimiihan se, minä istutan ja jänis syö. Alkukesästä se söi mun pinaatit, sitä mukaa kun nousi uutta lehteä pintaan. Aamuisin oli punajuuri rivissä jäniksen perssiin kuva.
Nyt se syö mun pavut, ainakin niiden lehdet. No jos mullekkin vähän jää.

 Kasvihuoneessa ei paljoa tänävuonna tapahdu. Tulisko pari tomaattia, noinkun näön vuoksi.
                                                          Ja pari basilikan lehteä.
 Herneitä tuli myös pikkuannos, nam, huomenna töihin salaattiin omasta maasta. Keräsin vitamiinipommit puskasta. Sitten istuin terassilla ja näin kun suruvaippa (sad diaper) kakkasi.
Kaikkea sitä...
Ja mun satavuotta (viimeiset viis ainakin) kestänyt omenapuu-projekti, eli kahden omenapuun istuttaminen raksahti eteenpäin. Löin jo paikkakepit osoittamaan mahdollisten omppupuiden paikkaa.
Kaikki vaan ei synny mullakaan kuin formula-auto



 Enemmän nauttimista ja nykyään lepoa ja tuumailua, kun niska limassa peräsuoli pitkällä vääntämistä. Tai välillä sitäkin, mahtavaa raatamista, ihan vaan kontrastin takia.







Löytöretki itseensä.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Tehtiin sitten keittiö

Monen vuoden suunnittelu saatiin alkuvuodesta konkretiaan. Rahat oli projekstiin jo pitkään lompakossa, monta vuotta. Kävin liikkeissä, pyysin tarjouksia, selasin lehtiä, nettiä ja mitä EN OSAA PÄÄTTÄÄ! Minä, joka toimin yleensä nopeilla päätöksillä ja annan intuition tehdä työnsä.
Onneksi viime syksynä löytyi suunnittelija, joka osasi rohkeasti tarjota vaihtoehtoja ja ratkaisi mukavasti keittiön ongelmat.
Keskenämme pakerimme kolmisen viikkoa ja polvet kipeänä saimme valmista.
Olenko tyytyväinen? Kyllä, toimiva, sopusuhtainen, uusi. Ehkä minulle liiankin uusi. Remontointi on mukavaa.

Tässä pari kuvaa kasari kauheudesta, hienot laatat,häh.


 Uusi keittiö on selkeä, lattia aivan mahtava korkki.
Tausta on tasoitteen päälle maalattu pinta, ei laattaa.

 Katsokaa nyt, matto upouuden lattian päällä, aluksi ruuanlaittokin tuntui "pilaavan" upouutuuden.


Oranssi, valkoinen ja harmaa...Tämän hetken lempparit keittiössä


Ostin tuollaisen vitriinin, jouduin tyytymään uuteen, kun en vanhaa löytänyt. Tuo pitäisi sitoa auton perään ja raahata hiekkatietä pitkin muutama kilometri, että saisi edes jotain luonnetta.
Ja kun katson astioita lasin läpi järjestyksessä, tunnen itseni vanhaksi. en tiedä miksi...

Mikäs uusissa tiloissa on ituja kasvatella.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Yhteistyöstä ja omasta päästä

Se on kaksipiippuinen juttu, kaksiteräinen miekkakin.

Mielialat vaihtelee
Kauan yksin töitä tehneenä, tulee mieleen ajatus että yhdessä tehden saa aikaiseksi enemmän, töitä voi jakaa, vastuita tasata, asioille saa uusia, erilaisia mielipiteitä. Lopputuloksesta on mahtavasti yllättynyt, kun omat mielipiteet näkyvät fuusiona muiden luovien ihmisten mielipiteisiin.
Ja vaikka pään sisällä tuntuu, ettei kaikki mennyt kuten itse olisi halunnut, on tyytyväinen olo ja kunnioittaa kaikkien luovia ajatuksia ja visioita.

Mutta, kun se ei toimi, se ei toimi. Yhteistyössä puhutaan kaikki yleisellä tasolla, "tehdään", "suunnitellaan", "mietitään". Kaikki aika menee ryhmän hoputtamiseen ja asioista muistuttamiseen.
Jotta työ joskus valmistuisi, sen tekee se ryhmän kiltein tai aktiivisin. Siitä ei jää käteen yhtään mitään muuta, kuin paha mieli ja hammasten kiristys. AAARRGH, Ei kiitos.

Kuin tanssi

Tulinko ymmärretyksi

Ajatusten vaihtoa

Viiksillä vai ilman 
 Sitten on sellaista yhteistyötä, mitä tehdään yhdessä ja yhteisvastuullisesti ja sanattomasti jokainen hoitaa oman tonttinsa kyselemättä. Niin on minulla nyt etuoikeutettuna käsillätekijänä tehdä yhteistyötä Jyväskylän Sokoksen kanssa. Minä saan tuotteilleni hyvän jäälleenmyyntipaikan, uusia, erilaisia asiakkaita. Sokos taas saa palveltua turistit, paikallisten tuotteiden kyselijät, Osoitettua, että toimii myös pienen asialla. Ja tämän yhteistyön olen hoitanut niin hyvin kuin taidan, kyselen tarpeita, vaihdan valikoimaa, käyn tarkistamassa osastoni tuotetarpeet. Aktiivinen toimintani ja tietysti kivat tuotteet toivat minulle kodin osastolle hienon oman ständin, missä tuotteet ovat näyttävästi esillä.
Sokos lanseeraus maaliskuu 2015





Sokoksen oma Popper ständi 2016

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Täysin hurahtanut valokuvaukseen

Antakaa minulle vuorokauteen kaksi vuorokautta, tai kaksi minua tai lisäkäsiä kainaloihin! Nyt heti.
On niin paljon mahtavia asioita, mitä haluan tehdä ,kokea, kokeilla ja olla mukana.

Nyt se on valokuvaus. On aina ollut elämässäni. En ole proo, eikä tarvitsekkaan olla, en kuvaa kenenkään arvioitavaksi. Näen asioita linssin läpi, taltioin hetkiä, muotoja, visioita.

Tuossa alla on kuva työhuoneella olevasta "studiostani", haluan itse kuvata työni ja ammattikuvaaja ei kyydissä pysyisi, kun kaikki pitäisi ikuistaa, sarjatuotteet, uniikit, tilaustyöt ja asennetut tekstiilit. En aina ehdi itsekkään.


Oma "studio"

Lattia

LIBERARE 2015

Voi, olen kaivannut paperikuvia, teetin pitkästä aikaa sellaisen kasan, että riittää jakoonkin ja kehyksiin, seinälle. Kyllä on niin paljon mukavampi selata konkreettista asiaa, kuin kuvaa koneen ruuduilla. Tuli myös hyvä olo, kun annoin teinille rippijuhlakuvat paperiversiona, niitä voi sitten albumiin liimailla (mikä harvinaisuus).
ILOVE valokuva

Kuva kuvista
 Ostin itselaukaisimen, sillä saan "studiooni" mallin kuville aina kuin tarvis, kuka muka sanoo et noloooo.
Visioita vaikka mihin

Mösjöö "studion" penkillä
Mitä vielä, kirjoittaminen, haluun, maalaus, jeee, kielten opiskelu, vau. Mahtavia unelmia!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Taas uusia tuulia ja uusia ihmisiä


Mahtavaa ja samalla pelottavaa, hyvällä tavalla. Vuosia taas yksin tehneenä aivan kaikki, yhteistöissä joutuu asettamaan sanansa "nätimpään" järjestykseen kuin itselleen sanoessa ja tehdessä.

Eli olen yhtenä yrittäjänä Toivolan Vanhalla Pihalla ,ihanassa entisöidyssä talomiljöössä. Pihalla työskentelee monta tekijää, käsityöläistä. On myös ihana kahvila Muisto , josta saa ruokaa ja herkkuja.
Seppä , jolta olen jo tilannut koukkuja ja hakoja omiin tarpeisiini. Kultasepän töitä tekee taitava Robens , olen nähnyt hienoja tilaustöitä.

Minun tuotteeni ovat samassa tilassa pirteän naisen Marita Saxbergin yrityksessä Malfatossa. Marita tekee kaikkea mahdollista paperista ja monessa tuotteessa on valo mukana.


Valaisimia

Valosarjoja ja muiden tekijöiden tuotteita

Meidän viereisessä huoneessa Toivolan talossa on kolme tekijää. Yksi niistä on kierrätysmatskuja käyttävä Annan Paja koruja ja sisustusesineitä.
Vaatteita valmistaa Riiminka pellavasta, trikoosta ja löytyy täydennystä valikoimaan sukkiksista ja pipoista.
Kolmas taituri on Reetta, kauniiden kynttilöiden taituri Kalevantulesta . Pöytäkynttilöitä, soijatuikkuja juuri tähän alkavaan pimeään aikaan sopivia valontuojia.
Valaisin emalivadista, AnnanPaja
Trikoomekko, Riiminka

Valkoinen on paras väri kynttilään
 Toisella puolella meidän putiikkia on lisää taitavia tekijöitä. Kipriikka tekee säilyttimiä, kasseja ja pusseja moneen tarkoitukseen.
Keraamisia kelloja ja koruja tekee Savi-M . Ja löytyy Minnalta kynttilän alusia ja maustesirottimia.
Koruja puuhelmistä ja huovasta moneen muotoon taitaa Sirkun design.

Yrttikeinuja eri väreissä

Muu, sanoo sirotin

Huopaa ja helmiä kaikissa koruissa
 Minun tuotteistani puodissani on tosi laaja valikoima. Taas löytyy tykätyt tilkut, harsoa metritavarana, hyvä valikoima pellava seinävaatteita ja tyynyjä, tyynyjä, tyynyjä.
Pehmeää pään alle

Tiesitkö että teen soittorasioitaikin
Pihalla käy paljon turisteja, kotimaasta ja ulkomailta, mikä on hienoa, että löytyy paikka, missä saa sielun ja ruumiin ravintoa.
Pihapiirissä on vanhat käsityöläiskodit, missä pitää käydä tutustumassa menneeseen aikaan.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kohta kakskyt vuotta

Paikallislehdessä oli juttu minusta ja yritykseni 10-vuotis taipaleesta. Moni ihmetteli että miten voi olla, taatusti olen pidempään olen hommia tehnyt. Ja niin olenkin, ensi vuonna tulee 20 täyteen ja siitä tämä ajatus, että haluan kertoa mistä mihin olen tullut käsillä tekijänä.
Keramiikka elukoita pelistä 2012
Jostain ajankohdasta pitää aloittaa, otetaan vaikka vuosi 1990.


Kirjoitin lukiosta Jyväskylässä vuonna 1990, ajatus lähteä takaisin Ruotsiin töihin, mutta suunnitelmat muuttuivat ja jäin kotikaupunkiini. Suurin idea oli lähteä opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun, naivilla otteella tein pääsykoetehtäviä (sen tajusin kyllä tehdessäni, ettei rahkeita vielä ole) ja petyin kun en päässyt kokeisiinkaan. No, vuosi töissä ja tuumaillessa silmiin osui käsi-ja taideteollisuuskoulutus ja Petäjäveden ollessa lähellä ajattelin että siinä ensimmäinen askel omaan tekemiseen ja luovuuteen.


Koulutus tuolloin oli murroksessa, perinnekäsitöistä, kudonta, huovutus, kankaanpainanta astuttiin uusia askeleita nykyaikaisempiin ideoihin ja toteutuksiin. Minäkin tajusin olevani rönsyävä ja monen tekniikan ihastuttama tekijän alku. Värjäys, aah, keramiikka, vau, maalaus, upeaa. Kankaanpainanta, joo, mutta siitäkin oma ilmaisumuoto. Ysärin yksi muotimateriaali oli silkki ja siihen maalaaminen, se oli minunkin heurekani. Yhdistettynä kangas, piirtäminen ja maalaus. Ideoita tursusi päästä.
Jokaisessa tekemisessäni oli ajatus että yksi ainoa ja sitten taas uusi, sama käsiala ja ilmaisu, uniikeissa tuotteissa. Käsi-ja taideteollisuudessa se oli vieraampi tapa tehdä, pyrittiin sarjaan ja tuotannon standardisointiin. Taidepuolella kun taas tehdään yksi yhtä ja toinen toista.


Noiden yhdistäminen oli se minun missioni, vaikka vielä tuolloin en vielä tiennyt kuinka kaiken toteutan.
Kangas varhaisilta vuosilta olisko 2000
Valmistuin koulusta 1994 ja samalla kypsyi vauva mahassani. Yhdessä palleron kanssa vietimme pari vuotta tutustuen toisiimme ja minä samalla pähkäsin luovuus puoltani. Mitä ja miten ja kenelle.


Tekniikkoja pyörittelin mielessä moneen kertaan, kangasta, savea, huopaa, silkkiä, ompelua. Niistä tein jo kotioloissa omia tuotteita ja näkemykseni selkeni kummasti koulun lopun kaaoksesta.


1996 loppukesästä kävin yrityskurssin, lapsi halusi jo kavereita hoitopaikasta ja minä lähdin mukaan perustamaan Jyväskylän ensimmäistä käsityöläisten osuuskunta Käenpiikaa. 12 naista valmisti ja myi käsitöitään, tarjosi kursseja ja työpajoja parin vuoden ajan.
Ekoja seinävaatteita 1999


1998 oli aika perustaa ihan oma yritys omilla intohimoilla, kokeiluilla ja vastuilla. Tuotteina koriste-esineet keramiikasta, maalatut tekstiilit itsekehittämälläni piirtämis- ja maalaustekniikalla. Ajatus oli edelleen jatkaa omalla kaupalla, koska koin uniikit tuotteet vaikeaksi markkinoida jälleenmyyjille. Niinpä kävelin ystävä käsityöläisen kanssa tutun liikkeeseen Jyväskylän keskustassa ja kysyin haluaisiko hän vuokrata meille osan liikkeestään, ajatuksella shop in shop (tuota sanaa ei silloin ollut olemassa ja toimintaamme ihmeteltiin kyllä). Ja kyllä se onnistui! Meikkiksen tuotteet omassa kaupassa keskustassa.
Tilausverho 2000
Pari vuotta (niin sanoi yrityskurssin opekin) meni montaa työtä tehdessä, opetusta, siivousta ja sitä tätä, ennen kuin alkoi näyttämään että tästä tulisi jotain ja mahdollisuudet jatkumolle olisi.
Jopa tilaustöitä asiakkaat oppivat tilaamaan. Tuotteinani oli edelleen keramiikasta tehdyt kynttilänjalat, maljakot, veistokset, kellot ja mittarit. Kankaalle taiteilin Popper-lintuja kappoihin, patalappuihin, kukkia ja elukoita säilyttimiin ja tyynyihin. Myös julkitilat (muutamat koulut, päiväkodit ja yritykset) tilasivat tekstiileitäni tiloihinsa.


Verhopaneelit tilaustyönä 
2004 oli aika siirtää Popper omaan liikehuoneistoon melkein edellisen naapuriin. Toimintaan tuli popper-kauppaan oma myyjä, jolloin itse pääsin kaupan pyörittämisen sijasta keskittymään tuotteisiin. Jopa niin hyvin, että ajatus jälleenmyyjistä alkoi kiinnostaa kunnolla ja tietyt tuotteet suunnittelin niin että ne voi tarjota putiikkeihin, kun isommat tuotteet myytiin edelleen vain omassa kaupassa. Parhaimmillaan jälleenmyyjiä oli yli 30 ympäri Suomea ja tuotteita todella sai tehdä niin että tiesi tekevänsä. Muutama vuosi se tuntui ihan mukavalta ja uudelta. Mutta, mutta, oliko se sitä, mitä halusin tehdä, 30 samannäköistä pesukinnasta, saman verran peflettejä, 50 patalappua ja sama rumpa alusta? Massan piti olla isompi , että kannatti tehdä tukkukauppaa. Mutta oliko se sitä mitä minä halusin tehdä?
2007 ajatus paluusta piensarjaan, uniikeista uniikeimpaan. Miten, mihin resurssit riittäisi, kuinka taas uudistuisin ja kehittäisin toimintaani johonkin uuteen suuntaan. 2008 vuoden lopussa päätin että kauppa sulkeentuu, realisoin jälleenmyyjät ja tarvittaessa lähden itse kiertämään myyntitapahtumia ja messuja.
Tuo toimi hyvin, työhuoneellani Kivääritehtaalla sai keskittyä omaan tekemiseen, päättää tuloista ja menoista, yksin tekeminen on aivan mahtavaa.


Päiväkodin "opetustaulu"2010
Nyt seitsemän vuotta toimittuani täysin yksin ja itsenäisesti, auton nokka milloin mihinkin suuntaan, pistin lusikkani useamman tekijän kanssa samaan puurokattilaan. Sillä erotuksella, että teen omat työni ja muut tekevät omansa, sopeudun yhteisiin ajatuksiin ja hommiin, mutta olen vapaa liikkumaan ja toteuttamaan itseäni niinkuin ennenkin. Tuotteeni kauppaan jälleen kauppiaana Toivolan Vanhalla Pihalla, Jyväskylän keskustassa.
Kassi asiakkaan omasta koirasta



Kyllä, tämän kaiken aloittamisesta tulee ensi syksynä kuluneeksi 20 vuotta, ylä ja alamäkeä, fiiliksiä aivan jokaiseen ilmansuuntaan ja niiden väliinkin. Helppoja jaksoja, äärimmäisen koettelevia elämän kaaoksia. Elämää. Mikähän on se metri määrä kangasta mitä olen tähän mennessä silpunnut?


Voionmaan lukion 150-vuotis juhlatekstiilit

Puuppolan päiväkodin ralliverhot

Asiakastyö edustusmökkiin

Hääparille tyynyt lahjaksi

Verho lastenhuoneeseen 2014

Paperillekin on kiva piirtää

Mahtis tilaustyö pikkutytölle



Essuja Jamkille 

Laudeliinojakin saa halutuilla kuvilla

Myös pojat tykkää, verhokappa



Täällä kaikki toteutuu

No niin me ollaan