POPPERdesign- Anun Popper

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Nuoren intoa nuoruuden vimmalla

Jänikset syksyn lemppareita

Ketut aina tykättyjä

Maanallakin tapahtuu.
Kuvat ja teksti ei kyllä tällä kertaa liity toisiinsa, päähän tuli ajatus....

Oikeastaan haluan puhua jo aikuisista ihmisistä. Näistä ihanan ärsyttävän kaikkitietävistä kakskymppisistä. Joiden usko itseensä on täydet 100% ja kyvyt jo yli sen ja mielipiteet asioista vähintäänkin nobel-palkittujen nerojen luokkaa.
Kysyy tai puhuu mistä asiasta tahansa, autolla ajosta (kortti saatu pari kuukautta aikaisemmin), tiedot kiihdytyskaistan käytöstä on paremmat kuin minulla, jolla kortti on ollut kohta 30 vuotta.

Mutta toisaalta yhtenä päivänä mietin kasvoihin ilmestyneeseen ihottumalänttiin apteekkirasvaa tai muuta kemiallista ainetta. Tämä kakskymppinen kertoo heti listan parhaista ja suosituimmista ekologisita, luonnonmukaisista hoitokeinoista naamalänttiini. Ajattelen inttää vastaan, mutta en voi, koska en tiedä asiasta yhtään mitään.

No, muistan kyllä itsenikin tuossa iässä. Toki olin hiljainen ja ujon puoleinen, syrjään vetäytyvä. Mutta kun uskalsin avata suuni ja puhua, voi vau mitä ne mielipiteet olivat. Muutaman kerran sain kuullakin että oli jättänyt kuulijaköörin suu auki katsomaan perääni (tapanani nimittäin oli kertoa mielipiteeni hyvin jyrkästi, kääntyä kannoilla ja poistua paikalta, uskaltamatta kuulla vastaväitteitä tai toisten mielipiteitä).
Opiskeluaikana ja vielä sen jälkeenkin, vahva usko itseeni sai minut miettimään itsestäni, että minusta tulee seuraava Marimekko, tekstiileineni ja hahmoineni. Tätä mielipidettä kerroin ihan ääneen kaikille. Muistan reaktiot, naurahduksia, silmien pyörittämisiä, minä ajattelin että mitä väliä, minun elämä ja varmasti onnistuu.

Mutta näin se täytyy ollakin, vahvat mielipiteet asioihin. Suuri muka tietämys kaikesta, mistä on kiinnostunut tai oikeastaan ihan kaikkeen mitä maa päällään kantaa.

Kuten kliseiseti sanotaan, nuorissa on tulevaisuus. Asiat maailmaassa jatkavat kehittymistään kun he ennakkoluulottomasti syöksyvät tekemään vahvoja ratkaisuja ja kokeilemaan siipiään uudestaan ja uudestaan. Jos ei niin kukaan tee, asiat eivät mene eteenpäin, yritys ja erehdys. Jos heillä olisi meidän keski-ikäisten mieli, kokemus ja tahtotila, meillä ei olisi vielä ehkä sähkömoottoriakaan, hevoskärryillä paineltaisiin aamulla töihin. Kukaan ei olisi lähtenyt kokeilemaan ja testaamaan niin pähkähullua ajatusta, kun jokuaine räjähtää jossain putkessa ja saa nopeasti toistumalla aikaan liike-energiaa (arvatkaa tiedänkö tästä asiasta mitään, noup).
Saati sitten lähtenyt purjehtimaan päättömästi jonnekkin, että siellä olisi jotain..

Meidän keski-ikäisten aivoilla nuo nuoret ajattelisivat, 'ompas hankalaa, niveliäkin kolottaa, onkohan siinä nyt mitään järkeä, tämä vanha on vielä ihan hyvä...'
Täh, luuletko että mitään tapahtuisi.

Hyvä nuoriso, sinne vaan elämään suorin vartaloin, kahdella kierteellä

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Uudistuva uudistaja uusia uutuksia

uusia värjäyksiä, kuin maisemassa

Kierrätyskassi

kierrätyspuuvillaa 70%,kierrätysmuovi30%

Mökillä kukkii lumme

Liberare, minä ja Pipa Rauhamäki
Vaikka elämässä on ne perusympyrät, käsityöläisenä täytyy saada aikaan "ruisleipä", että saa elämän rullaamaan. Mutta se ei tätä luovaa mieltä kauaa lämmitä. Itseä pitää haastaa, hypätä kohti tuntematonta, testata omaa osaamistaan, luovuuttaan.

Pitkän aikaan tuntuu ettei uusia asioita tapahdu. Mutta onneksi on jo sen verran ikää kertynyt että osaa pysähtyä ja arvostaa uusia luomuksiaan. Ja todeta että pikkuisen askeleen kerrallaan oma näkemys kehittyy ja uudistuu ja muuttuu. Ainoa pysyvä tila elämässä on muutos.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kyllä sitä tuntee olevansa taitava

Minä olen piiiitkään suunnitellut eteisen hirvitystapetin poistoa, tasoitusta, maalausta, mitä vain, kunhan tuo raejuusto häviäisi silmistä. se ei irtoa, ilman että vie koko kipsilevyn pinnan mennessään (jotain kasari lasituitutapettia).

Yksi haave on ollut, että pohjat tehtyäni laita pintaan vanhoja kirjan sivuja. Minulla on jo pinossa pari vanhaa eläintietosanakirjaa sivut irroitettuna.

No laiskuus sai minut yksi lauantai sekoittamaan ENSIMMÄISENÄ liisteriä. "Ää, kyllä se nyt siellä seinässä pysyy, kirjansivut, ilman pohjatöitäkin", ajattelin. Ensimmäistä osaa tehtyäni, liisteri loppui ja pieni epäilys hiipi otsaan, pysyyköhan ne tuolla seinällä...
Tässä ennen, keskellä ja jälkeen kuvat.
ENNEN

KESKELLÄ

JÄLKEEN
Seuraava liike, rautakaupan kautta kotiin. Onko vinkkejä, tasoitus, levyjen vaihto, mikä...Arghhh, raejuustopiina jatkuu.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Itsekkin voi vain katsoa ja nauttia

Turistina bussissa

Eikös patsaskuva ole pakollinen

Mäntän uusi museo

Voi ei tekijää en enää muista

Tämän maalarin kyllä muistan

Pitää ajatella erilailla
Viime kuussa pääsin luovien alojen virkistymispäivälle (lue pakotin itseni lähtemään) ja kokemus oli aivan mahtava. Eikä tarvinnut mennä kauaksi, osoitteena Mänttä ja siellä Serlacius Museot . Jo se että joku oli suunnitellut päivän tapahtumat, matkassa saman alan osaajia, oli nautinto, syötiin, shoppailtiin ja ennenkaikkea tutustuin taiteeseen katsojan puolelta.

Normaalisti olen itse se tuottaja, tekijä, esittelijä eli olen työssä kulttuurin sisällä. Nyt nautin kuluttajan roolista, sain elämyksiä jo esimerkiksi siitä että näin kauan ihailemani taiteilija Gallen-Kallelan töitä "elävänä".

Suosittelen käymään molemmissa Mäntän museoissa, TaitoShopissa ja nauttimaan päivästä maakunnassa. Ei tarvitse sen kauemmaksi mennä, että pääsee kauas.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Mihin sitä kuuluu

Välillä on olo kuin tuolla minun ruohonleikkurilla

Olen käsityöläinen, olen taiteilija, olen taidekäsityöläinen, olen käsillätekijä, olen bulkkitavaran tuuttaaja.
What the...
Ja parhaiten me tekijät laitamme toisemme johonkin karsinoihin ja kategorioihin. Kateudesta, omasta saamattomuudesta, kun toiset tekee, toiset ei. Vai minkä takia?

Eikö tehdä vaan, luodaan uutta, ei plakioida toisia, ennemmin kehutaan ja pyritään samaan ja vaikka ohi (mutta vain omassa päässä kilpaillaan).
Koska jokainen tekijä syö ja juo ja niitä ei saa ilmaiseksi mistään. Parasta on se kun pystyy omalla luovuudellaan ruokkimaan itsensä ja vielä vaikka perheensä. Ei se ole kaupallista pyrkyriasennetta (ne raha-ahneet on ihan toisissa hommissa, kuin luovalla alalla) vaan työskentelyä oman luovuuden parissa ja sen jakamista muille ihmisille. Ihan sama onko tässä vaihdantataloudessa väliaineena raha vai kivi, kunhan sillä voi vastineeksi käydä hakemassa maitopurkin ja perunapussin toisesta paikasta.


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Yhteistyö ja asenne

Kotikuja vahakangas
 Kun eteeni tulee uusia, outoja, ennenkokemattomia mahdollisuuksia, esimerkkinä tilaustyö, suunnitteluprojekti, myyntiyhteistyö oman tekemiseni alalla, tai sitten kotona harrastusremonttiprojekti, ensimmäinen ajatus on päässäni, että "jeee", haaste, mahdollisuus uuden oppimiseen.

Kun yleisin ajatus uusista asioista on torjunta, pelko epäonnistumisesta, vaikka asialle ei ole annettu vielä edes kunnon ajatusta. Miksi melkein kaikilla päällimmäinen ajatus on negatiivinen, epäusko omaan osaamiseen, luottamus asioiden järjestymiseen puuttuu kokonaan.

Miksei elämästä ja asioista voisi ottaa juuri tuon positiivisen ajattelutavan. Uskoa, että jokainen palanen loksahtaa paikoilleen, jos ei ihan ensikoittamalla, niin käyttämällä jokaisessa meissä löytyvää arkiluovuutta ja oppia tekemisen kautta. Ei kukaan osaa opettelematta, kukaan ei lue toisen ajatuksia, jokainen asia pitää joskus tehdä ensimmäistä kertaa. Pieni lapsikin pyllähtää satoja kertoja, ennekuin oppii kävelemään saati juoksemaan. Me aikuiset luulemme jotain ihan toista itsestämme. Ennemmin sitten jätämme uudet asiat tekemättä kokonaan tai murskaamme ne negatiivisen asenteen alle.

Jokainen meistä voi pienellä asennemuutoksella saada isoja asioita itsessämme muuttumaan. Siihen tarvitaan vain hereillä oloa ja tiedostamista omista ajatuksistaan.


yhdessä yksilöinä

Niinkuin jossain sanottiin, että meillä kaikilla on kaksi elämää, se toinen alkaa, kun tajuamme että meillä on niitä vain yksi.
Asenne ratkaisee kaiken.

Kettu on kanojen kaveri

maanantai 12. tammikuuta 2015

Levoton on taiteilijan mieli

Daalia

Lilja
Ötökät in love

Kamut
Taitaa olla lepoa taiteilijalla tarpeeksi, kun tuntuu että persuus ei enää penkissä pysy ja kotona ei saa mitään aikaiseksi.
Parempi palata rakkaan luovan työn pariin ja taas haastaa itseni uusiin tuuliin.

Toivottavasti jokaisella on niin hyvä työ tai ala, ettei sieltä malta pysyä pois. En väitä, että ihan jokaikisenä päivänä vuodessa riemusta kiljuen painun työhuoneelle hommiin, mutta melkein. Niinkuin olen sanonut, että tästä minun työstä ei tarvitse jäädä vuorotteluvapaalle, niin paljon löytyy erilaista työtä ja haastetta ettei todellakaan halua missata mitään.

Ja alkuvuosien pelot ja ahdistukset on jo aikaa sitten muuttuneet haasteiksi ja luoviksi toteutuksiksi. Tarpeeksi kun uskoo, kaikki on mahdollista ja SIIS uskoo itseensä, eikä toisten odotuksiin.