POPPERdesign- Anun Popper

perjantai 28. joulukuuta 2012

Aika huokaista

Vuoden olen vääntänyt ja kääntänyt kangasta ja ideaa tyytyväisenä tuloksiin. Onko se vuosien tuomaa kokemusta vai tiettyä kaavaa urassani. Ja tuo ajatus on mielessäni pysyvästi, että aina kyseenalaistan omaa luovuuttani ja töiden toteutusta, muuten kehitystä ei tapahdu. Jos aina tekee tutulla ja turvallisella tavalla, ei mene eteenpäin tai mihinkään suuntaan. Jää paikoilleen ja sitä minä pelkään.
Nyt jään tähän paikoilleni, lepäämään, kyllästymään vain olemiseen, tullakseni taas vääntämään ja kääntämään värejä ja luovuuttani uusiin solmuihin. Ihana, loma!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Paras palaute

Joulun kiireistä aikaa, luovia hetkiä joka suuntaan. Tänä syksynä olen itsekin paljon kiertänyt myymässä tuotteitani. Mikä on todella palkitsevaa, suoraa kontaktia ihmisten kanssa.
Tuotteeni saa ihmiset nauramaan suu auki, hihittämään takin kaulukseen, tuijottamaan epäuskoisena. Myyntipöydän takaa noita ilmeitä on ihana seurata.
Ja mukana raahatut miehet pitävät tuotteistani! OIKEASTI! Naiset, kun miehen suusta tulee jostain tuotteesta pitävä sana ja vielä myyjäisissä, ÄLKÄÄ epäröikö hetkeäkään, vaan ostakaa se tuote HETI! Se on niin harvinaista!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Työhuoneelta



Täällä sieluni lepää, raivoaa, lamaantuu ja riemuitsee. Työhuone, entinen tehdas miljöö, nykyisin yritysten toimistoina, taiteilijoiden käytössä, uudessa elämässä.

Joku väitti, ettei taide synny "normaaliin" kellon aikaan! Paskat, jokaisella on oma rytmi elää ja luoda. Toinen on aamuihminen, toinen kukkuu kaikki yöt. Minä kukun aamulla ja olen luovimmillani silloin ja silloin minut löytää täältä pajalta pyörimästä näiden pöytien ympäiltä.

Vähän suvaitsevaisuutta kaikenlaista erilaisuutta kohtaan, kiitos

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Palkintokaappi

Huutokauppa touhu 70-luvulla oli hurjaa puuhaa. Suomessa nousi muotiin lastulevy ja muovi ja teollisesti tuotettu (kaikki:vaatteet,ruoka,huonekalut). Isä ja pappa kävi silloin tällöin katsastamassa huutokauppojen tarjoamisia, minä pienenä pallerona tietysti mukana. Silloin sain umpipuisia huonekaluja, tyylikalusteita melkein ilmaiseksi, markalla, kahdella. Kodeista hävitettiin nuo perintökalusteet ja kannettiin vaahtomuovi sontaa koteihin tilalle. Ja ne mitä ei noissa huutokaupassa saatu myytyä, pilkottiin päivän päätteeksi polttopuiksi ja viimeiset asiakkaat sai viedä silput mennessään.

Kyllä me ollaan tyhmiä, ihmiset, hävitämme aikakausien kerrokset, kun aina pitää saada uutta.

Tämä kaappi on yksi isän huutokauppa ostoksista, se oli kymmeniä vuosia mökillä roina kaappina. Se on vanha "palkintokaappi", alunperin siinä on ollut lasiovet, ne on hajonneet ja korvattu vanerilla.
Minä raahasin kaapin kaupunkiin, päällystin vanerit 30-luvun vanhoilla Keskisuomalaisilla (olivat eristeenä edellisessä taloprojekstissa).

Nyt se toimii minulla kirjakaappina ja hyvin toimii.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Toisten luovuus

Itse luovaa työtä tekevänä ihailen ja arvostan muiden tekijöiden luovuutta. Jokaisella on oma omin materiaali, josta syntyy aina uutta ja hämmästyttävää.

Muusikko osaa yhdistää juuri oikeat bassoriffit perussävellykseen, lisätä triangelin kilahduksen täydellisesti. Valokuvaaja osaa rajata kuvan niin sopivasti, että se kertoo miljoona asiaa ja antaa vielä katsojalle mahdollisuuden kuvitella nurkan taakse.
Keraamikko luo taas uuden muodon teekuppiin, vaikka voisi ajatella että kaikki kupit on jo tehty.

Hyvä me, jotka teemme tästä maailmasta jokapäivä hämmästyttävän!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Eikö jo vähän hellitä

Miksi, oi miksi minun perusluonteeni on alakuloinen, vetäytyvä, vatvova. Vaikka olen luovuudessani eteenpäin menevä uskalikko, päässäni en osaa päättää jugurtin makua. Päätöksissäni toimin nopeasti ja aikaansaavasti, mutta kun pääni painan sohvatyynyyn muutumme samaksi aineeksi. Täällä pään sisällä käy niin hirveä ajatusten vaihto, että italian kalatorit jää helposti kakkoseksi. Miten  sitä oppisi edes vähän hellittämään.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Aina ei onnistu


Talvella parasta (valmistan itseäni tulevaan) on seurata lintulaudan tapahtumia. Siellä vierailee lintujen koko kirjo; pikkulintuja ja isompiakin. Keväällä laiskuuttani en saanut haettua lautaa varastoon, ja kas juhannuksen jälkeen siellä alkoi taas tapahtua. Kirjosieppo kiiruhti sisälle ja ulos. Pesä! Ja minä istuin ikkunassa ja odotin milloin poikaset istuvat laudan reunalla maailmalle lähdössä. Mutta sitä päivää ei tullut, ajattelin että olivat joku päivä poistuneet, kun olin töissä. Mutta ei, tässä tulos, valtavan työmäärän jälkeen, munat pesään ja kaikki, mutta jokin meni pieleen. Taisi olla liikaa neliöitä huollettavana, tuli burnout.

lauantai 29. syyskuuta 2012

lauantai 22. syyskuuta 2012

Samanlaisia mutta niin erilaisia

Töissäni käytän tekniikkana piirtämistä. Jokainen kuva on uniikki ja erilainen, suola tässä työssä. Käsi piirtää kuvia jokapäivä erilailla, mieliala vaikuttaa, ulkona vallitseva sää, aamulla keitetty kahvi. Luovan työn tekeminen on herkkä laji, sen voi läikäyttää viinoon hyvin pienellä töytäisyllä.
Jo 16 vuotta tätä työtä tehneenä tämä tekniikka on ollut se eteenpäin puskeva voima, mikä ei lopeta hämmästyttämästä tekijäänsäkin. Ja mikäs noilla uniikeilla patalapuilla on noukkia uunista tuoretta ruumiin ravintoa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kivitalossa asuu onnellinen perhe

Kun aloitin käsillätekijänä päämateriaalinani oli keramiikka, kangas oli sivuroolissa. Nyt mennään niin ettei keramiikkaan ole aikaa kuin omaksi huviksi, ideoita kyllä rönsyää! Tämä on joskus tehty häälahja veistos, samaa sarjaa tein talon pupulle, ketulle,. tuo materiaali pitää ottaa kyllä uudelleen käsittelyyn.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Matka avaa silmät





Ihminen asettaa ja luo itselleen raamit, kehyksen minkä sisällä on turvalista elää. "Olen koti ihminen", "livemusiikki ei toimi", "matkustaminen on ajan ja rahan tuhlausta", "olen ikuinen sinkku", "olen totuuden torvi".
Ei se ole koko totuus,raamin rajat pitää testata,onko kehys luotu ajattelematta asiaa tai ajattelematta itseään, kuka oikeasti on. Lähde matkalle, yksin tai yhdessä, mene treffeille, ole välillä hiljaa ja kuuntele mitä muut sanovat.
Minulla on monta "luuloa" itsestäni ja nyt on koko loppuelämä aikaa kyseenalaistaa ja tutkia "luulot" kohdilleen. Matka on alkanut.

maanantai 27. elokuuta 2012

Halusin kristallikruunun

Kiiltävä ei ole kuulunut lemppareihin aikaisemmin. Mutta huomasin jokin aika sitten haluavani kristallikruunun kattoon. Ei,ei. selaisin kuvia vanhoista, selasin uusia ja moderneja vaihtoehtoja, ei käy tyyliin.
Päivänä muutamana koiralenkillä näin puskassa lasten pyörän vanteen, jes, se kainaloon ja äkkiä kotiin kaivelemaan työkalupakkia. Reikänauhaa, spraymaalia, pikkupultteja ja -muttereita. Hetki pätkimistä ja muotoilua, ja siinä se on, runko valmis. Se roikkuu katossa ja myyjäisreissuillani etsin siihen lisä koristuksia. Joskus se on valmis ja valoja vailla. Minun kruununi.

maanantai 20. elokuuta 2012

Värit hävisi

Välillä elämästä häviää värit, ja maut. Tuntuu että laahustaa samaa askelvanaa päivästä toisee, kahvista tulee joka kerta liian laihaa, kaupasta ei löydy ruokakoriin muuta kuin samaa jauhelihaa. Silloin askel painaa.
Sitten taas maut palaavat, kaapista löytyy muutakin päälle kuin mustaa, pää täyttyy ideoista, askel on kevyt ja valitsee itsekseen uuden reitin töihin.
On elämä ihanaa ja siihen kuuluu tämä kaikki.

torstai 16. elokuuta 2012

Lapsuudesta

Turhake, muisto, mutta pikku tytölle niin tärkeä. Tahmaisin pötkösormin tungettiin karkit yksikerrallaan "koneeseen" sekunniksi ja sitten "liipaistiin" suuhun. Minulla oli 70-luvun alussa tuo Aku. Muutaman jaksoin ostella ruokakauppareissuilla. Kun sain nuo vitriinit täyteen, riitti, muistot täydennetty. Tuli hyvä olo. Ja mukana tulleet karkit syötiin tietysti masiinan kautta (lue yksi pötkö).
On muuten kiva idea lasten huoneeseen, kannattaa karhuntarralla kiinnittää kehyksen pohjaan, eivät kestä pystyssä.

lauantai 11. elokuuta 2012

Pisteen jälkeen....

Parisuhde päättyy, työpaikka loppuu, yritys lopettaa toimintansa. Asialle tulee piste. Loppuminen on pelottava asia, on tottunut tekemään samaa ja turvallista työtä tai kotiuraa vuodesta toiseen ja kun se loppuukin, edessä on pelottava tuntemattomuus. Aletaan ajatella että vanhan loppuminen on hyvä asia, kun järkytyksestä on toivuttu päätetään että pisteen jälkeen aloitetaan isolla kirjaimella!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Tuunattu konttorikaappi

Vuosia etsin cd:ille ja leffoille sopivaa kaappia ja olen mielummin ilman jos sopivaa ei löydy. Mutta kun omia nurkkiaan koluaa tarpeeksi usein eri silmillä, alkaa näkemään aarteita. Juuri sopivan kapea puinen aarre lojui tallin nurkassa. Maalasin rungon mustaksi ja oveen akryyleilla talon peltovuorelle (polussa näkyy oven alkuperäinen pinta). Siellä ajatus lepää ja tuuli vie synkät mietteet mennessään.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kirpparituunaus

Tapani luoda kotioloissa on hyvin nopeaa ja äärimmäisen lyhytjänteistä. Siksi ehkä valtaosa kokeilustani päätyy mökille "huusitaiteeksi". Tässä yksi pikatyö, kirppishyllystä rukinlapoja parilla eurolla, sraymaalia päälle ja seinälle. Ja seuraavaksi käyn tuon taustalla olevan tapetin kimppuun,hrrrveä!!

lauantai 4. elokuuta 2012

Musiikki on sielun lisäravinne

Musiikki antaa voimia, virkistää sielua, rytmi saa ruumiin liikkeelle, hyvät tekstit antaa ajattelemisen aiheita. Nyt soi Gossipin uusin levy uudestaan ja uudestaan. Harakkakin tykkää,haluaa jytää sieluun saakka.

torstai 2. elokuuta 2012

Lapsena leikin napeilla, niitä lajiteltiin mallin mukaan, värien mukaan, niitä laskettiin ja niistä tehtiin kuvioita. Äidin nappivarasto kasvoi jatkuvasti, kun matonkuteita leikellessä vanhoista vaatteista ratkottiin ensin pois napit, vetskat, merkit. Minulle on jäänyt leikki päälle, samoilla leikin tänäpäivänä.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Olen tähän saakka väittänyt etten osaa ihmisiä piirtää. Höh, kuka sanoo, milloin ne on oikein piirretty. Itse olen itselleni muurin rakentanut. Hop, yli vaan ja eteenpäin.
Elämä antaa, elämä ottaa. 
Elämä toteuttaa unelmia, murskaa niitä.
Elämä käskee ottaa nenästä kiinni ja hyppäämään.
Elämä käskee käpertyä peiton sisään ja sanoo, älä ajattele.
Kiehtovaa, mieltä mullistavaa, pelottavaa,rohkaisevaa.
Elämä,minun elämä.