POPPERdesign- Anun Popper

lauantai 25. toukokuuta 2013

Pikkuidea


Mummujen ja mammojen laareista kannattaa kerätä kaikki yksinäiset ja eksyneet posliinikannet talteen. Sokerikoista, teepannuista, uusista ja vanhoista.
Minä yhdistelen niitä uusiin alaosiin ja tulee loistavia maustepurkkeja kattaukseen. Niin tai laittaa uudestaan sokerikäyttöön.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Verhoa verhoa osa1

 Pellavaiset paneeliverhot, koottu erivärisistä paloista.
 Kuvio on tilaustyönä painettu.
 Värjättyä pellavaa, ylälaidan vastataitteessa on leveä helminauha.
 Keveät kuviot valkoisella pellavalla.

En taatusti ole yksin ajatuksen kanssa, kun selaan sisustuslehtiä tai -blogeja missään ei näy verhoja. Ja se tekee mistä tahansa sisustuksesta kylmän, kalsean ja viimeistelemättömän. Ja miten noissa kliinisesti sisustetuissa kodeissa mahtaa äänet kaikua tyhjillä seinillä.

Minä isken takaisin. Minulla on kaikissa ikkunoissa verhot ja ne vaihtuvat usein. Sesongin mukaan, vuoden aikojen vaihtuessa ikkunassa roikkuu milloin millaista tekstiiliä. Jotkut ovat hetken kokeiluja, toiset pääsevät ikkunaan uudestaan ja uudestaan.

Ja vaikka itse verhoja valmistankin, mielelläni laitan verhoiksi valmiskankaita tai toisten tekijöiden valmistamia tuotteita. Jos aina on omat ikkunoissa, tuntuu kuin työt olisi tulleet kotiin saakka.

Tässä on muutama kuva vuosien saatossa ikkunoissa olleita verhoja, paneelit on vuosia ollut suosikkini, mutta muitakin löytyy.
Katsotaan montako osaa verhoista saan aikaan.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Onnistuu!



Jo talvella kyselin keittiöfirmoilta tarjouksia josko laittaisi meidän ällökasarikeittiön ihan uusiksi. Kyllä on kallista tuo lastulevy, kantaa toiset lastulevykaapit kaatopaikalle ja tuoda toiset tilalle. Ei oikein istu minun elämänkatsomukseen.

Nyt mennään näillä. Kävin ostamassa saneerauslaastisäkin (19 euroa), pesin välitilan laatat hyvin, suojasin pinnat ja vetelin laastin laattojen päälle lastalla, sienellä pehmensin teräviä lastan jälkiä (ylemmässä kuvassa näkyy mitä välitilassa vuosia on tuijotettu). Odotin vuorokauden että kuivui, maalasin pinnan pariin kertaan Tikkurilan Luja maalilla (kestää kosteutta ja pyyhkimistä).

Vau, tulos loksautti meidän kaikkien suun ammolleen. Kyllä muuttui tunnelma. Vaihdettiin kahvat kaappeihin ja laatikoihin. Vielä käydään ostamassa uudet puutasot. Ja vot, kuin uusi! Uusin sitten koko homman, kun on varaa ostaa puinen keittiö.

Tuo alin kuva on muutama vuosi sitten tehty asiakastyö, lasin taakse maalattu kangas, missä asukkaiden harrastukset ja ihanan positiivinen elämän asenne näkyy.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Multaa kynsien alle





Mielessäni suunnittelin kukkapenkkini tyylikkääksi rauhan tyyssijaksi, missä huolella valitut kukat ja kasvit sointuisivat toisiinsa ja levittäisivät ympärilleen rauhaisaa fengshuita...

Ja mitä se totuus sitten onkaan. Minun kukkapenkissä kukkii ihan mitä sattuu. Siellä on liljoja, unikoita, jopa pioneja, joista en edes tykkää. Niin ja mansikoita ja päivänkakkaroita ja ja. Kaikki sikin sokin siellä täällä. Jos joku rikkaruohokin kukkii kauniisti, se saa jäädä.

Sanotaan että vaatteet ilmentävät kantajaansa. Päteeköhän tuo sama kukkapenkkiin?
Nämä kuvat on vanhoja, ulkona tulee kissoja ja koiria taivaalta ja olen jo pessyt pilkkihaalarini. Kyllä se kesä tulee.