POPPERdesign- Anun Popper

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Uusia lajeja kankaalle

kehrääjä

kehrääjä

kehrääjä

kiipijä

kiipijä

käpytikka
Taas hykerrän ja otan tanssiaskeleita pajalla. Päiväkoti, mihin muutama vuosi sitten tein koko verhotuksen, tilasi täydennystä. Kullakin ryhmällä on oma nimi ja täällä ne ovat kaikki koolla alkavia suomalaisia lintuja. Silloin kun sain tilauksen ekaa kertaa, olin onnesta soikeana ja nyt, kun asiakas on ollut tyytyväinen, niin lapset kuin aikuisetkin, ja tilaavat lisää tuotteita, olen soikeampana ja vielä tyytyväisempänä.

Jo siis se että päiväkoti tilaa minulta verhot, saavat siitä imagollista nostetta suosimalla paikallista, lähellä tehtyä tuotantoa. Ja siitä että minä saan näkyvyyttä ja ihmiset rohkaistuvat tilaamaan tuotteitani myös omiin ikkunoihin tai seinälle.

Moni on minulle kertonut että haluaisi tilata tuotteita kotiinsa, mutta ajatus uniikista, räätälöidystä tekstiilistä tuo ajatuksen että siihen ei ole ikinä varaa tai ei osaa suunnitella tekstiiliä, jota minulta tilaisi. Molempiin asioihin palaan pikapuoliin, selvennän minun hinnanmuodostusta sllä olen tehnyt salapoliisityötä hintojen tiimoilta :) Ja mitä suunnitteluun tulee, minulle voi kertoa pelkkiä toiveita, minä sitten suunnittelen.

Kuvat ovat juuri piirtämistäni kankaista, joissa vielä näkyy lilat hahmotteluviivat.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Elämän suolat



Miksi lauluhaluisen täytyy päästä yleisön eteen loilottamaan? Miksi urheiluhullun pitää päästä hyppäämään kauemmaksi tai korkeammalle yleisön hurratessa katsomossa? Miksi minun pitää saada työni esille tietyin väliajoin johonkin paikkaan, missä sitä voi kutsua näyttelyksi?

Noista muista en tiedä, miksi. Ja teenhän minäkin kokoajan tuotteitani asiakkaille tilauksesta tai mallistosta. Mutta se on jokapäiväistä luomista, työtä, arkiluovuutta, urakointia, elämän ruisleipää ja minä tykkään ruisleivästä.

Mutta kun saa näyttelyn luodakseen, silmät viiruuntuu, sydän hyppää syrjälleen. Ihanaa, kauheeta. Näyttelyyn antaa itsestään erilaisen osan, se haastaa ja asettaa juurikin tuon kysymyksen miksi? Miksi laitan juuri nämä työt esille? En tiedä vastausta, työt tulevat jostain niin syvältä minun sisältäni, ettei niille ole selitystä.Näyttelyt ovat minun elämäni kermakakku ja paras patee sen ruisleivän päälle. Siksi.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Sivutuote

Isän sahaama jättikoivukiekko

Mäntykiekko ja kuusikiekkoja

Ikeassa on jotain hyvääkin, hylly ja koukut toimii!

Nyt on menossa keittiössä eri puulajien sekamelska, tykkään!
Meillä lämmitetään kotia puilla, ja puulta se alkaa näin keväisin maistumaan, vaikka mies ne pääsääntöisesti hoitaa, kantaa sisään laatikko tolkulla, köyhitään ja pöyhitään, ulos kannetaan tuhkaa, yhtä peltien vahtaamista. Kohta on kesä ja molemmat huokaa yhteen ääneen; aah, muutaman kuukauden loma puuhommista.

Mutta sitä ennen meillä alkaa puiden esi savotta, eli metsään käy tie, kaadetaan, karsitaan, pilkotaan, risut poltetaan, liiterit täytetään. Keksittiin mukava sivutuote isän sahaamasta isosta koivukiekosta, mikä on meillä tarjoilualustana. Saahataan puiden tyvistä nippu kiekkoja pannunalusiksi, tarjoilulautasiksi, kattausalustoiksi. Ja jos nätti puuyksilö tulee kohdalle, sahataan sellainen pölkkypalli olkkariin (maksavat muuten satoja euroja design kaupoissa).

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Onnellinen pienistä asioista

nuppu
lehdet viikossa
Taulut uuteen järjestykseen

Uusi kirja, uudet maut
 Muutkin ihmettelee tätä talvea, niin minäkin. Joutsenet tuli eilen, viikko sitten aloitin kukkapenkkien siivouksen (daa,yleensä konttaan siellä vasta toukokuussa). Toin siivoamani sireenipuskan oksat sisälle ja ihanaa! ne kukkii kohta. Oksat on minun "joulukalenterini", joka päivä pitää tarkistaa miten kasvu sujuu. Olen siitä onnellinen.

Sain vihdoin hakattua naulat haluamaani järjestykseen keittiön seinään. Asetelma elää vielä, mutta kunhan nyt edes ovat seinällä, eikä taulut vaeltele pinona ruokapöytää ympäri. Olen siitä onnellinen.

Ostin uuden keittokirjan, Gullichenien  Safkaa . Kirja on minulla kokoajan auki keittiössä, olen tehnyt siitä jo kymmenisen reseptiä. Uusia tuttavuuksia, ihania makuja, outoja kokeiluja, piristystä hellan ääreen. Maha kasvaa, mutta lenkkikengät auttaa siihen. Olen siitä onnellinen.