POPPERdesign- Anun Popper

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kohta kakskyt vuotta

Paikallislehdessä oli juttu minusta ja yritykseni 10-vuotis taipaleesta. Moni ihmetteli että miten voi olla, taatusti olen pidempään olen hommia tehnyt. Ja niin olenkin, ensi vuonna tulee 20 täyteen ja siitä tämä ajatus, että haluan kertoa mistä mihin olen tullut käsillä tekijänä.
Keramiikka elukoita pelistä 2012
Jostain ajankohdasta pitää aloittaa, otetaan vaikka vuosi 1990.


Kirjoitin lukiosta Jyväskylässä vuonna 1990, ajatus lähteä takaisin Ruotsiin töihin, mutta suunnitelmat muuttuivat ja jäin kotikaupunkiini. Suurin idea oli lähteä opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun, naivilla otteella tein pääsykoetehtäviä (sen tajusin kyllä tehdessäni, ettei rahkeita vielä ole) ja petyin kun en päässyt kokeisiinkaan. No, vuosi töissä ja tuumaillessa silmiin osui käsi-ja taideteollisuuskoulutus ja Petäjäveden ollessa lähellä ajattelin että siinä ensimmäinen askel omaan tekemiseen ja luovuuteen.


Koulutus tuolloin oli murroksessa, perinnekäsitöistä, kudonta, huovutus, kankaanpainanta astuttiin uusia askeleita nykyaikaisempiin ideoihin ja toteutuksiin. Minäkin tajusin olevani rönsyävä ja monen tekniikan ihastuttama tekijän alku. Värjäys, aah, keramiikka, vau, maalaus, upeaa. Kankaanpainanta, joo, mutta siitäkin oma ilmaisumuoto. Ysärin yksi muotimateriaali oli silkki ja siihen maalaaminen, se oli minunkin heurekani. Yhdistettynä kangas, piirtäminen ja maalaus. Ideoita tursusi päästä.
Jokaisessa tekemisessäni oli ajatus että yksi ainoa ja sitten taas uusi, sama käsiala ja ilmaisu, uniikeissa tuotteissa. Käsi-ja taideteollisuudessa se oli vieraampi tapa tehdä, pyrittiin sarjaan ja tuotannon standardisointiin. Taidepuolella kun taas tehdään yksi yhtä ja toinen toista.


Noiden yhdistäminen oli se minun missioni, vaikka vielä tuolloin en vielä tiennyt kuinka kaiken toteutan.
Kangas varhaisilta vuosilta olisko 2000
Valmistuin koulusta 1994 ja samalla kypsyi vauva mahassani. Yhdessä palleron kanssa vietimme pari vuotta tutustuen toisiimme ja minä samalla pähkäsin luovuus puoltani. Mitä ja miten ja kenelle.


Tekniikkoja pyörittelin mielessä moneen kertaan, kangasta, savea, huopaa, silkkiä, ompelua. Niistä tein jo kotioloissa omia tuotteita ja näkemykseni selkeni kummasti koulun lopun kaaoksesta.


1996 loppukesästä kävin yrityskurssin, lapsi halusi jo kavereita hoitopaikasta ja minä lähdin mukaan perustamaan Jyväskylän ensimmäistä käsityöläisten osuuskunta Käenpiikaa. 12 naista valmisti ja myi käsitöitään, tarjosi kursseja ja työpajoja parin vuoden ajan.
Ekoja seinävaatteita 1999


1998 oli aika perustaa ihan oma yritys omilla intohimoilla, kokeiluilla ja vastuilla. Tuotteina koriste-esineet keramiikasta, maalatut tekstiilit itsekehittämälläni piirtämis- ja maalaustekniikalla. Ajatus oli edelleen jatkaa omalla kaupalla, koska koin uniikit tuotteet vaikeaksi markkinoida jälleenmyyjille. Niinpä kävelin ystävä käsityöläisen kanssa tutun liikkeeseen Jyväskylän keskustassa ja kysyin haluaisiko hän vuokrata meille osan liikkeestään, ajatuksella shop in shop (tuota sanaa ei silloin ollut olemassa ja toimintaamme ihmeteltiin kyllä). Ja kyllä se onnistui! Meikkiksen tuotteet omassa kaupassa keskustassa.
Tilausverho 2000
Pari vuotta (niin sanoi yrityskurssin opekin) meni montaa työtä tehdessä, opetusta, siivousta ja sitä tätä, ennen kuin alkoi näyttämään että tästä tulisi jotain ja mahdollisuudet jatkumolle olisi.
Jopa tilaustöitä asiakkaat oppivat tilaamaan. Tuotteinani oli edelleen keramiikasta tehdyt kynttilänjalat, maljakot, veistokset, kellot ja mittarit. Kankaalle taiteilin Popper-lintuja kappoihin, patalappuihin, kukkia ja elukoita säilyttimiin ja tyynyihin. Myös julkitilat (muutamat koulut, päiväkodit ja yritykset) tilasivat tekstiileitäni tiloihinsa.


Verhopaneelit tilaustyönä 
2004 oli aika siirtää Popper omaan liikehuoneistoon melkein edellisen naapuriin. Toimintaan tuli popper-kauppaan oma myyjä, jolloin itse pääsin kaupan pyörittämisen sijasta keskittymään tuotteisiin. Jopa niin hyvin, että ajatus jälleenmyyjistä alkoi kiinnostaa kunnolla ja tietyt tuotteet suunnittelin niin että ne voi tarjota putiikkeihin, kun isommat tuotteet myytiin edelleen vain omassa kaupassa. Parhaimmillaan jälleenmyyjiä oli yli 30 ympäri Suomea ja tuotteita todella sai tehdä niin että tiesi tekevänsä. Muutama vuosi se tuntui ihan mukavalta ja uudelta. Mutta, mutta, oliko se sitä, mitä halusin tehdä, 30 samannäköistä pesukinnasta, saman verran peflettejä, 50 patalappua ja sama rumpa alusta? Massan piti olla isompi , että kannatti tehdä tukkukauppaa. Mutta oliko se sitä mitä minä halusin tehdä?
2007 ajatus paluusta piensarjaan, uniikeista uniikeimpaan. Miten, mihin resurssit riittäisi, kuinka taas uudistuisin ja kehittäisin toimintaani johonkin uuteen suuntaan. 2008 vuoden lopussa päätin että kauppa sulkeentuu, realisoin jälleenmyyjät ja tarvittaessa lähden itse kiertämään myyntitapahtumia ja messuja.
Tuo toimi hyvin, työhuoneellani Kivääritehtaalla sai keskittyä omaan tekemiseen, päättää tuloista ja menoista, yksin tekeminen on aivan mahtavaa.


Päiväkodin "opetustaulu"2010
Nyt seitsemän vuotta toimittuani täysin yksin ja itsenäisesti, auton nokka milloin mihinkin suuntaan, pistin lusikkani useamman tekijän kanssa samaan puurokattilaan. Sillä erotuksella, että teen omat työni ja muut tekevät omansa, sopeudun yhteisiin ajatuksiin ja hommiin, mutta olen vapaa liikkumaan ja toteuttamaan itseäni niinkuin ennenkin. Tuotteeni kauppaan jälleen kauppiaana Toivolan Vanhalla Pihalla, Jyväskylän keskustassa.
Kassi asiakkaan omasta koirasta



Kyllä, tämän kaiken aloittamisesta tulee ensi syksynä kuluneeksi 20 vuotta, ylä ja alamäkeä, fiiliksiä aivan jokaiseen ilmansuuntaan ja niiden väliinkin. Helppoja jaksoja, äärimmäisen koettelevia elämän kaaoksia. Elämää. Mikähän on se metri määrä kangasta mitä olen tähän mennessä silpunnut?


Voionmaan lukion 150-vuotis juhlatekstiilit

Puuppolan päiväkodin ralliverhot

Asiakastyö edustusmökkiin

Hääparille tyynyt lahjaksi

Verho lastenhuoneeseen 2014

Paperillekin on kiva piirtää

Mahtis tilaustyö pikkutytölle



Essuja Jamkille 

Laudeliinojakin saa halutuilla kuvilla

Myös pojat tykkää, verhokappa



Täällä kaikki toteutuu

No niin me ollaan