POPPERdesign- Anun Popper

maanantai 26. syyskuuta 2016

Elämä pysähtyy ja hidastuu

kun läheinen kuolee ja muuttuu vain ajatukseksi päässä, oma elämä pysähtyy. Ei ihan äkkiseinään, mutta ns. normiasiat muuttuu täysin yhdentekeväksi, ajatus pysähtyy, katse suuntaa ikkunasta pilviin, asioita tapahtuu, mutta kuin hidastetussa elokuvassa.





Ja jokaisella on oma tapansa surra rakasta läheistä, toinen tarvitsee läheiset ympärilleen ja tukea
molemmille puolille. Toinen vetäytyy omaan kuoreensa ja käy kaiken läpi sisällä omassa sielun sopukoissaan ja tulee sieltä pois kun on valmis.






Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käydä asiaa läpi. Ja jokaisen suru on hänen omansa, oma tunne, ajatus ja käsitys asiasta, toinen ei voi sanoa, miten asiat pitää käydä läpi. Paitsi silloin jos pää tuntuu leviävän kokonaan, eikä omaa korjaussarjaa löydä, silloin ammattilainen auttaa.

                


Tässä tilassa räjähdyspiste on aika suuri eli osumapintaa on reilusti. Kannattaa käsitellä varovasti ja antaa tilaa. Mutta niinkään ei saa olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tilanne pitää myös lähellä toimivien kohdata surevan kanssa, vaikka kevyesti kuin perhosen kosketus, mutta kohdata.
Minullakin homma etenee kokoajan, mutta kaikki kestää vaan paljon kauemman aikaa valmistua. Mutta, no jaa, se varmaan korjaantuu takaisin taas jossain vaiheessa. Elämä on tätä.


Vv